Osa 3.A. on tässä! Lukemaan! ja näin mon i on lukenut tai vilkaissut:

Aamurutiineihin kuului ottaa tölkillinen Papin Purkkiherkkua, juoda/syödä se ja heittää roskikseen. Jossakin vaiheessa tarinaa tuon ruman roskakorin tilalle tulee komposti. Alice ei edes raskint vaateita päälle laittaa, vaikka tiesikin naapurien tarkkailevan häntä kaukoputkillaan.

Alice oli kyllästynyt jatkuvaan odotteluun, että jokos se lapsi tulloo? Joten hän soitti adoptiopalveluun. "Alice? Mitä sinä teet?" Roope kysyi tältä.

Alicen laskettua puhelimen paikalleen, Roope toisti kysymyksensä. "Soitin adoptiopalveluun", Alice kertoi. Roope hieman suuttui, sillä olisi tietenkin halunnut biologisen lapsen.

Pian Alice huomasi, että hänen olonsa oli hiukan mukavampi, enemmänkin huonompi, mutta onnellinen. "Roope! Me saamme lapsen!" Alice sanoi. "Niin, mutta eikö biologinen olisi ollut parempi?" Roope kysyi pettyneellä äänellä. "Kuinka niin? Sitähän tarkoitinkin, saamme biologisen lapsen!" Alice sanoi.

"Häh? Mitä tarkoitat?" Roope kysyi. "Etkö huomaa, mahani on kasvanut!" Alice iloitsi. "Sittenhän saamme kaksi lasta, en ole valmis sellaiseen. Ehkä", Roope sanoi. "Mistä tiedät saammeko kaksoset?" Alice kysyi kummastuneena. "Eikun siis, soitit adoptiopalveluun! Etkö muista?" Roope kysyi. "Niin, niin, saamme kaksi vahtikoiraa taloomme", Alice täsmensi ja hymyili.

"Etkä kysynyt edes minulta? Mistä tiedät, jos vaikka olen allerginen?" Roope kysyi. "Ups.." Alice totesi. Hän ei ollut ajatellut asiaa sen pidemmälle, oli vain saanut ajatuksen: "Haa! Me tarvitsemme koiran!" Ja soittanut heti adoptiopalveluun. "Tämähän on Hi... Hienoa!" Roope huudahti. "Mitäh?" Alice kysyi ihmeissään. "Elämäntoiveeni on 'kasvata 20 koiranpentua!" Roope selitti.

"Silloinhan tämä on hienoa!" Alice totesi. "Jooh, tulevatko koirat tänään?" Roope kysyi. "Joo, tulevat", Alice sanoi. "Ahaa, mutta työt kutsuvat, heippa kulta!" Roope sanoi ja meni pihalle.

"Uusi vaimo, uusi talo, uusi auto, uudet koirat ja uusi lapsi.. tulossa!" Roope lauloi.

Sitten hän käynnisti autonsa...

Poliisiauto ajoi pihaan, sisällä oli Sila ja Otto nimiset koirat. Ääh, pelkkä Sila näkyy vain tuossa muttah...

Poliisi astui pois autostaan ja Roope tuli kohti huomaamatta poliisia hyräillen... Ja tässä vaiheessa kaikki lukijat tärisee pelosta ja huutaa et VOI EEEI EIII!!

Mutta huh! Roope huomasikin poliisin ja kaksi koiraa ylittämässä tietä, viime hetkellä ja pysähty odottamaan. Poliisi näytti peukaloaan kohti taivasta Roopelle, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Alice tervehti uusia koiriaan taputtamalla päätä.

Missä Otto oon??!! Tahdon näyttää sen teille! Mutta tuosta kuvastahan tulisi hyvä joulukortti :D Oikein hienoja kuolleita kalasia pedissäkin...

Tuossa! Eiiih! Huonokuvahuonokuva, mutta hälläpäväliä. Otto pureskeli kumiluuta usein terottaakseen hampaitaan ja Sila lepäili tuolla kauniilla kuolleiden kalojen muistoksi - pedillä. :D

"Koirat, tehkääpä tekin pentuja Roopen mieliksi!" Alice käski. Huh huh, mikä komentelija :D. Koirat tietenkin söivät ensin.

Muokkasin hieman koirien aluetta, 2 koivua ja sitten nuo kaksi nukkumispaikkaa lisää.

Miksi tuosta kopista tulee noita ihmeen ilotulituksia? No, tietenkin. Koirat koirapelehtii.

Se näyttää hauskalta, saattaa olla heidän mielestä hauskaakin. En tiedä.

JEE KATTOKAAS TÄTÄ! B-osassa syntyy vaavi!

"Kohta mä synnytän, ja kohta Silakin synnyttää, Woohoo!" Alice totesi riemuissaan, ja naapurin tirkistelijätkin taputtivat ja itkivät ilosta.

Kommentoikaa. EI oo pakko. Lukekaa uutisia seuraavasta osasta ja muusta sellaisesta tästä.